Pikkuhiljaa helpottaa

Nimittäin stressi ja ajan puute kaikkea kohtaan. Mulla on tänään vapaapäivä, tosin se pitää käyttää lukemiseen. Oon silti ihan hyvällä mielellä. Ei haittaa, että joudun vielä opiskelemaan, koska kyseessä on ehdottomasti mun lemppari kurssi koko AMK:n aikana :-D Mulla on enää kaks tenttiä jäljellä ja sit koulu on tältä vuodelta ohi. Tai no itseasiassa kolme, koska mulla on vielä yks uusinta odottelemassa. Kivan viikonlopun ja vapunkin odottelu nostaa mielialaa :-) Ainut huono puoli on se, että mun vika tentti on heti vapun jälkeen tiistaina, niinku miks? Ei siinä oo mitään järkeä, kuka muka kerkee lukea :-D Kyseessä vielä sellanen aihe, mistä en ymmärrä sitten yhtään mitään! Kaikki kurssitehtävät, ryhmätyöt ja esitykset on tältä lukuvuodelta ohi. Eli kuten otsikkokin kertoo, pikkuhiljaa alkaa helpottaa :-) Kohta saan vaan keskittyä töihin ja kesän viettoon, samalla mulla jää myös enemmän aikaa blogille! Ne ketkä mua seuraa snäpissä, näki varmaan mun mystoryssa kuvan kirjasta aiheella tilinpäätösanalyysi. Mun onnekseni tentti oli suht helppo ja kurssin muut tehtävät on mennyt hyvin ja sain kurssiarvosanaks 3, joten oon tyytyväinen! Se luo taas uskoa muita tenttejä ajatellen :-D Ajattelin vaan tulla jakamaan tänne vähän mun hyvää mieltä ja vähän helpottanutta oloa :-) Mulla on monta luonnosta ja sitäkin enemmän ideoita, joten malttakaa vielä hetki tätä pientä blogihiljaisuutta, kyllä niitä postauksia taas alkaa kohta satelemaan :-) Nyt mä jatkan lukemista ja toivotan teille hyvää kohta alkavaa viikonloppua ja vielä sen jälkeistä vappua<3 Palaillaan ens viikolla!

Repoveden kansallispuisto

Heippa! Tänään mä tuun tänne blogin puolelle ihanien maisemien kera! Käytiin nimittäin eilen Viivin kanssa Repovedellä ulkoilemassa. Eipä oo moneen vuoteen tullut käytyä, enkä tosiaan muistanut, että se saakelin riippusilta oli niin ahdistava :-D

 Puhuttiin Viivin kanssa, että pienempinä käytiin varmaan useemman kerran vuodessa siellä, mutta vanhemmiten se sitten jäi. Voi olla, että aika on kullannut muistot, ja todellisuudessa ei käyty niin useesti siellä, kun muisteltiin! Nyt saatin kumminkin se aikaseks ja varmasti mennään lähiaikoina uudestaan. Ainut miinus on, että sinne on matkaa n. 40 km, mutta kyllä noitten maisemien ja ihanan ulkoilun takia kannattaakin vähän ajella :-)

 Meidän lenkistä tuli 4,22 km pituinen ja aikaa tähän kului 1.25h! Tietysti välillä pysäheltiin ottamaan kuvia, mutta yleensä laitettiin Sportstrackeri tauolle, kun pysähyttiin vähän pidemmäks aikaa. Yleensähän ton pituuseen lenkkiin täällä "normaali" maastossa menee noin 45 minuuttia, mutta se on niin paljon rankempaa (ja tehokkaampaa!) tuolla maastossa, ettei ihmekkään, kun aikaa kului ton verran.

Tässäkin kuvassa on vaan murto-osa siitä, kuinka ylös noi raput meni. Noita oli ihan älyttömästi ja voin sanoo, että oltiin aika hapoilla, kun ylös asti päästiin :-D Rappusten jälkeen kyllä avautu niin huima näköala, ettei mitään rajaa! Kuvat tossa alapuolella niistä :-)

Tää ei muuten oo mikään optinen harha, vaan toi reuna on tossa, ja se ei ookkaan mikään ihan pikku pudotus sitten. Hyi. Vähän ihmetytti, että miten tossa ei oo mitään kaidetta :-D Mutta hei, tällästä tällä kertaa. Jos oot täältä päin, tai miksei muualtakin, niin menkää ihmeessä käymään tuolla! Siellä on monen monta reittiä, mistä voi valita mieluisensa ja hyvät reittiohjeet matkanvarrella, eihän mekään ees eksytty!

Työ, vapaa-aika ja koulu, miten ne sulautuvat yhteen?

Heippa. Tänään tulee vähän erilainen postaus. Ajattelin tulla kertomaan siitä, miten hankalaa elämä välillä on. Jep tosi ilonen aihe :-D Mut eiks tää sit sovi aika hyvin tän päivän teemaan muutenkin. Tää on kumminkin ajankohtanen aihe mulle ja usein tätä mietinkin. Se on kai tää ikä, kaikki kokee erilaisia paineita ja musta tuntuu, että kukaan ei saa olla rauhassa nuori! Oon parikymppinen ja oon kihloissa joten yhteinen asunto Tonin kanssa on must have juttu. Noh, omillaan asuminenhan ei oo ilmaista. Rahaa menee vuokraan, mikä on meillä kyllä erittäin kohtuu hintainen, mutta tän lisäks on ostettava ruokaa ja maksettava kaikki laskut. Oon myös opiskelija. Iloitsen siitä, että enimmillään mulla on ollut hiihtoloman jälkeen vaan kolmena päivänä viikossa koulua. Kuullostaa helpolta. Ei ole. Meillä on tajuton määrä ryhmätöitä, paritöitä ja yksilötöitä ja siihen päälle viellä tentit. Eli vaikka mä istun keskiviikkosin 8-16 koulussa, se ei riitä, vaan sen jälkeen on kouluhommia jatkettava kotona. 

 Tän lisäks mä käyn vielä töissä. Koska ilman töitä, omillaan asuva opiskelija ei pärjää, paitsi jos ottaa opintolainan. Ite oon sitä vältellyt, vaikka se onkin mun mielestä paras vaihtoehto, jos jotain lainaa pitäis ottaa. Laina on kumminkin aina laina. Töissä viihdyn tosi hyvin ja ootan innolla kesää, kun saan keskittyä vaan töitten tekoon. Kun tuun töistä kotiin, ei tarvi alkaa tekemään mitään lisätehtäviä. Kuitenkaan töissä käyminenkään ei oo pelkkää töissä käymistä, vaan mun on laskettava ja pidettävä kirjaa mun tuloista, ettei Kelan asettamat tulorajat mene yli ja etten opiskeluiden jälkeen joudu alkamaan maksaa takaisin opintotukia. Vaikka saan palkkaa ja opintotukia, niin ylimääräistä rahaa ei juurikaan jää. Innolla ootan syksyä, kun Kelankin tuet tippuvat melkein puoleen siitä, mitä ovat nyt... Kaipaan niitä aikoja, kun säästötilillä oli helposti nelinumeroinen summa, kun tällä hetkellä siellä on kaksnumeroinen summa. Jokaisessa elämänvaiheessa on tietysti omat hankaluutensa ja stressinaiheuttajansa, mutta tällä hetkellä kun miettii vaikka omaa lukioaikaa, ei koeviikon stressi tuntuis enää miltään. Varmaan muutaman vuoden päästä, mua naurattaa tää postaus, koska silloin on taas ihan uudet sressin aiheet. Enkä tarkota, että elämästä tulis koko ajan vaan hankalampaa, mä oon oikeesti aika optimisitinen elämän suhteen. Ja syvästi luotan siihen, että muutaman vuoden päästä oon töissä käyvä ihminen, joka voi keskittyä töihin ja sen jälkeen vapaa-ajan  viettoon!

Miten mulla, tai kellään muullakaan sitten riittää aika? Yhtenä päivänä mä katoin, että mun aikaa kului 3 ja puoli tuntia pelkästään autossa istumiseen. Tietysti asiaan vaikuttaa se että meillä on yks auto, joten päivän kulku meni suunnilleen näin: vein Tonin töihin, tulin kotiin, lähdin kouluun, tulin koulusta, hain tonin, menin töihin, tulin töistä, kävin kaupassa, hain Tonin kotoota, käytiin porukoilla ja tultiin kotiin :-D Usein tuntuukin siltä, että kun sitä vapaa-aikaa vihdoin on, ei edes osaa päättää, miten sen viettäis, koska on niin monta asiaa, mitä on halunnut tehdä pitkään, mutta ei oo vaan yksinkertaisesti kerennyt. Tärkeintä on kuitenkin se oma jaksaminen, ja silloin kun niitä vapaapäiviä sattuu, teen just sitä, mikä mua auttaa lataamaan mun akkuja. Välillä se on pelkkää makaamista, välillä lenkkeilyä tai välillä jotain kivaa tekemistä, mitä ei niin usein tee! (Esim. huomenna pääsen pitkästä aikaa Ikeaan, enkä malta oottaa!) Kaikesta ollaan kuitenkin selvitty ja tullaan selviämäänkin! Meillä on ihanat vanhemmat, keiltä voidaan aina pyytä apua, jos tarve vaatii<3 Meillä on ystäviä, joiden kanssa vietetään ihania hetkiä ja nollataan aivoja<3 Ja vaikka postaus oli vähän ehkä ankea, niin mulla menee kumminkin ihan hyvin. En mä joka päivä vello ahdistuksissani ja mieti pelkästään raha-asioita ja murehdi siitä, miten kaikki sujuu. Mutta välillä niitäkin päiviä on ja välillä on ihan hyväkin miettiä niitä asioita.

Nyt kuitenkin pääsiäisen viettoon, hyvää pääsiäistä teille :-)

Korut järjestykseen!

Vihdoin mä sain ostettua mulle ihanan korurasian! Oon katellut monia ja tiedostanut, että jonkun korurasian tarvin, kun oon taas alkanut käyttämään paljon koruja ja sitä myötä myöskin hankkinut niitä jonkun verran :-D Meille tuli tiistaina töihin uusia korurasioita ja ihastuin niihin ihan täysin ja tänään sitten ostin sen<3

 Mä en vaan kestä, miten toi voi olla niin nätti :-D Tiesin heti tän nähtyäni, että tää mun on pakko saada! Tossa on kivasti tilaa, varsinkin kelloille ja käsikoruille! Pakko varmaan hankkia pari kelloa lisää, että saan lippaan täyteen...8-) Itseasiassa oon jo jonkun aikaa katellut yhtä ihanaa kelloa, mutta ootellaan nyt vielä, eikä tuhlata kelan tukia heti yhdeltä istumalta!

Vihdoin saan korut ja kellon jonnekkin fiksuun paikkaan siististi ja selkeesti, enkä vaan vessan peilikaapin hyllyille sikinsokin!

 Tykkäättekö te tästä, mielyttääkö silmää? :-)