Työ, vapaa-aika ja koulu, miten ne sulautuvat yhteen?

Heippa. Tänään tulee vähän erilainen postaus. Ajattelin tulla kertomaan siitä, miten hankalaa elämä välillä on. Jep tosi ilonen aihe :-D Mut eiks tää sit sovi aika hyvin tän päivän teemaan muutenkin. Tää on kumminkin ajankohtanen aihe mulle ja usein tätä mietinkin. Se on kai tää ikä, kaikki kokee erilaisia paineita ja musta tuntuu, että kukaan ei saa olla rauhassa nuori! Oon parikymppinen ja oon kihloissa joten yhteinen asunto Tonin kanssa on must have juttu. Noh, omillaan asuminenhan ei oo ilmaista. Rahaa menee vuokraan, mikä on meillä kyllä erittäin kohtuu hintainen, mutta tän lisäks on ostettava ruokaa ja maksettava kaikki laskut. Oon myös opiskelija. Iloitsen siitä, että enimmillään mulla on ollut hiihtoloman jälkeen vaan kolmena päivänä viikossa koulua. Kuullostaa helpolta. Ei ole. Meillä on tajuton määrä ryhmätöitä, paritöitä ja yksilötöitä ja siihen päälle viellä tentit. Eli vaikka mä istun keskiviikkosin 8-16 koulussa, se ei riitä, vaan sen jälkeen on kouluhommia jatkettava kotona. 

 Tän lisäks mä käyn vielä töissä. Koska ilman töitä, omillaan asuva opiskelija ei pärjää, paitsi jos ottaa opintolainan. Ite oon sitä vältellyt, vaikka se onkin mun mielestä paras vaihtoehto, jos jotain lainaa pitäis ottaa. Laina on kumminkin aina laina. Töissä viihdyn tosi hyvin ja ootan innolla kesää, kun saan keskittyä vaan töitten tekoon. Kun tuun töistä kotiin, ei tarvi alkaa tekemään mitään lisätehtäviä. Kuitenkaan töissä käyminenkään ei oo pelkkää töissä käymistä, vaan mun on laskettava ja pidettävä kirjaa mun tuloista, ettei Kelan asettamat tulorajat mene yli ja etten opiskeluiden jälkeen joudu alkamaan maksaa takaisin opintotukia. Vaikka saan palkkaa ja opintotukia, niin ylimääräistä rahaa ei juurikaan jää. Innolla ootan syksyä, kun Kelankin tuet tippuvat melkein puoleen siitä, mitä ovat nyt... Kaipaan niitä aikoja, kun säästötilillä oli helposti nelinumeroinen summa, kun tällä hetkellä siellä on kaksnumeroinen summa. Jokaisessa elämänvaiheessa on tietysti omat hankaluutensa ja stressinaiheuttajansa, mutta tällä hetkellä kun miettii vaikka omaa lukioaikaa, ei koeviikon stressi tuntuis enää miltään. Varmaan muutaman vuoden päästä, mua naurattaa tää postaus, koska silloin on taas ihan uudet sressin aiheet. Enkä tarkota, että elämästä tulis koko ajan vaan hankalampaa, mä oon oikeesti aika optimisitinen elämän suhteen. Ja syvästi luotan siihen, että muutaman vuoden päästä oon töissä käyvä ihminen, joka voi keskittyä töihin ja sen jälkeen vapaa-ajan  viettoon!

Miten mulla, tai kellään muullakaan sitten riittää aika? Yhtenä päivänä mä katoin, että mun aikaa kului 3 ja puoli tuntia pelkästään autossa istumiseen. Tietysti asiaan vaikuttaa se että meillä on yks auto, joten päivän kulku meni suunnilleen näin: vein Tonin töihin, tulin kotiin, lähdin kouluun, tulin koulusta, hain tonin, menin töihin, tulin töistä, kävin kaupassa, hain Tonin kotoota, käytiin porukoilla ja tultiin kotiin :-D Usein tuntuukin siltä, että kun sitä vapaa-aikaa vihdoin on, ei edes osaa päättää, miten sen viettäis, koska on niin monta asiaa, mitä on halunnut tehdä pitkään, mutta ei oo vaan yksinkertaisesti kerennyt. Tärkeintä on kuitenkin se oma jaksaminen, ja silloin kun niitä vapaapäiviä sattuu, teen just sitä, mikä mua auttaa lataamaan mun akkuja. Välillä se on pelkkää makaamista, välillä lenkkeilyä tai välillä jotain kivaa tekemistä, mitä ei niin usein tee! (Esim. huomenna pääsen pitkästä aikaa Ikeaan, enkä malta oottaa!) Kaikesta ollaan kuitenkin selvitty ja tullaan selviämäänkin! Meillä on ihanat vanhemmat, keiltä voidaan aina pyytä apua, jos tarve vaatii<3 Meillä on ystäviä, joiden kanssa vietetään ihania hetkiä ja nollataan aivoja<3 Ja vaikka postaus oli vähän ehkä ankea, niin mulla menee kumminkin ihan hyvin. En mä joka päivä vello ahdistuksissani ja mieti pelkästään raha-asioita ja murehdi siitä, miten kaikki sujuu. Mutta välillä niitäkin päiviä on ja välillä on ihan hyväkin miettiä niitä asioita.

Nyt kuitenkin pääsiäisen viettoon, hyvää pääsiäistä teille :-)